Yhteystiedot

Hieman taustaa

Varsinainen koiraharrastukseni alkoi 1979 saadessani ensimmäisen oman koirani, skyenterrierin. Tuon koiran saaminen oli unelmieni täyttymys, olinhan ikäni halunnut omaa koiraa. Minulle olisi tuossa vaiheessa kelvannut vaikka sekarotuinen, mutta isäni oli sitä mieltä, että hankimme rotukoiran, koska kuitenkin haluaisin harrastaa koirani kanssa. Äitini sai sitten valita sopivan rodun, ja hänen ainoa ehdoton vaatimuksensa tulevan koiran suhteen oli, että sen tulisi mahdollisimman vähän muistuttaa koiraa. Rotua harkitessamme päädyimme lopulta isoon villakoiraan tai bedlingtoninterrieriin, myös puli oli harkinnassa. Lopulta kuitenkin kävi niin, että sattumalta tapaamani neljän kuukauden ikäinen skyepentu vei sydämeni täysin. Tämän taivaallisen rodun parissa vierähtikin sitten lähes 25 vuotta.

Isääni sekä miestäni, ja lukuisia muita oikeita kohdalleni osuneita ihmisiä, on kiittäminen siitä, että voin tänä päivänä täydestä sydämestäni tehdä sitä mistä olen lapsesta saakka haaveillut, eli kasvattaa koiria ja käydä näyttelyissä. Ilman heidän tukeaan ja kannustustaan en varmaankaan olisi tälle antoisalle tielle löytänyt.

Kasvatuksen kennelnimelläni aloitin 1988, jolloin kävin kasvattajan peruskurssin sekä teetin ensimmäisen rottweiler pentueen. Seuraavana vuonna, 1989, syntyi seuraava, ja samalla viimeinen rottweiler katras sekä ensimmäinen skyenterrieri pentue. Skyenterriereitä kasvatin kaikkiaan viisi pentuette vuosien 1989 – 1994 aikana. Viimeisestä skyestä jouduin luopumaan 2003, Tepon ollessa tuolloin lähes 14 vuotias.

 Ensimmäinen coton de tulear tuli meille täysin vahingossa 1995. En ollut koskaan edes kuvitellut hankkivani tuollaista pientä valkoista palleroa. Niin vain kävi, että cotonit hurmasivat meidät, minut ja mieheni Pekan. Nyt näitä palleroita on pyörinyt ympärillämme vaihteleva määrä ja olemme kasvattaneet lähes 30 pentuettä kymmenen vuoden aikana. Omaa narttulinjaa olemme rakentaneet viisi sukupolvea, olen saanut kasvatustyöstäni Suomen Kennelliiton myöntämän Lauri Vuolasvirta – palkinnon vuonna 2005 sekä ollut kolmena peräkkäisenä vuonna voitokkain cotonkasvattaja. 

 Vihdoin 2001 toteutin lapsuuden unelmani ja hankimme ensimmäisen basset houndin. Tämän rodun suhteen olemme vasta opintien alkutaipaleella, mutta hiljalleen …. hiljalleen …. kiinnostus rotua kohtana on vain kasvanut sitä mukaa, kun olemme siihen tutustuneet.

Olemme muuttaneet laumamme kera maalle 2003 , keskelle ei mitään. Koska itse olen eläkkeellä ja päivät kotona, on tämän hulvattoman lauman kanssa eläminen mahdollista. Nykyisin meillä on kymmenkunta cotonia, joista suurin osa jo eläkeläisiä nekin, yheksän basset houndia sekä maskottina irlanninsusikoira. Pentueita kenneliimme syntyy yhdestä kolmeen vuodessa, cotoneita useammin, bassetteja ei edes joka vuosi.

Koirat ovat meille, minulle ja miehelleni, elämäntapa ja harrastus. Emme mittaa koiriemme arvoa näyttelymenestyksellä, tai edes jalostusarvolla, vaan jokainen on vikoineen ja vaivoineen meille yhtä rakas perheenjäsen. Koirat asuvat kanssamme, eivät erillisissä kenneltiloissa, liikumme ja ulkoilemme paljon, tai sitten vain olemme, pääasia lienee, että koirat ovat läsnä.

Jäsenyydet

Suomen Kennelliitto ry

Suomen Kääpiökoira yhdisty ry

Suomen Bassetkerho ry

Suomen Basset Hound yhdistys ry

SuKoKa ry

Lauri Vuolasvirta - palkinto coton de tulear kasvatuksesta 2005

vuoden coton kasvattaja 2006 ¤ 2007 ¤ 2008

Kenneliimme on suoritettu virallinen kenneltarkstus vuodesta 2003 saakka. Koskaan ei ole ollut huomautettavaa koirien oloissa.

Myös Suomen Kennelliiton kennelneuvoja on vieraillut kennellissämme antaen hvyäksyvän lausunno